Tässä kun on aikuisten ihmisten parisuhteita seuraillut, osaa kauempaa ja osaa yllättävänkin läheltä, niin on joutunut toteamaan, että avioliitto on kulissi. Ihmiset menevät naimisiin, jotta saavat arjen turvattua. Naimisissa olevat pitävät parisuhdetta itsestään selvyytenä eikä moniakaan kiinnosta enää parisuhteen vointi. Mitä sitten, jos toinen pettää, kunhan se vain on työtätekeväinen ja tuo elannon parheelle? Mihin on kadonnut avioliiton arvo ja kunnioitus? Olen menettänyt uskoni avioliittoon, ja ehkä parisuhteisiin ylipäätään.

Ollakko onneton yksin vai yhdessä? Mies, joka on menossa kuukauden päästä naimisiin, menee ja nai työpaikan pippaloissa työkaveriaan. Mies, joka on elänyt kymmenen vuotta avioliitossa menee ja löytää itselleen salarakkaan. Kun vaimo kysyy, niin ympäripyöreästi kiistetään kaikki, kun vaimo kieltää muut naiset, niin jatketaan vehtailuja vanhaan tapaan, ellei kiihkeämmin. Vanhat suolat janottavat. Pariskunta elää on-off suhteessa. Kuukausi erossa, kuukausi yhdessä. Yhdessä ollaan onnellisia kunnes jompi kumpi taas kyllästyy ja jättää toisen. Kun ollaan erillään  niin liehitellään parhaat kaverit ja baarin tarjonnat, jätetään kuitenkin kertomatta kun rakkaan entisen kanssa päädytään taas samaan petiin, ja taas sama rumba alusta.  Aviopari ollut yhdessä kymmenen vuotta, on lapsia ja omakotitalo. Mies lyö. No, mitä pienistä, jatketaan elämää entiseen tapaansa... Kunnes nainen löytää nuoremman miehen, jättää kaiken vanhan oman onnen nojaan ja perustaa uuden perheen nuoren jantterin kanssa.

Nainen, joka elää elämäänsä irtosuhteiden ja säälittävien seurusteluyritysten voimalla. Takertuu kaikin keinoin miehiin, joista pitää ja jälkeen päin miettii, että oliko se rakkautta vai pelkkää fyysistä vetovoimaa. Tämä nainen auttaa parisuhteiden kuristusotteissa olevia kuuntelemalla ja lohduttamalla. Tämä nainen tuo fyysisen helpotuksen miehille, joiden kotona on makuuhuone viilentynyt ja lohdun naisille joiden miehet ovat olleet sikoja. Nainen, joka on jokaisen ystävä. Nainen joka sotkeutuu omiin kuvioihinsa ja omaan nokkeluuteensa, ennen kuin huomaakaan. Tämä nainen laulaa   - "Ota minut nyt, ota vaikka väkisin, hämärässä että minä näkisin, vie minut pois älä tuo ikinä takaisin..."

Ja mistä minä keksin kirjoittaa tästä. Olen seurannut parisuhteiden avoisia kilometrejä läheltä. Olen nähnyt jokaisen kyyneleen, mitä ylläoleviin vuosisatojen rakkaustarinoihin liittyy. Olen istunut häissä kyynel silmässä tietäen, että tästä alkaa taas uusi ja surullinen vuosisatojen rakkaustarina. Asuntolainat, työpaikat, avioehto, lapset... Olen ollut mukana erojuhlissa, olen leiponut kakun kun paras ystäväni päättänyt huonon parisuhteensa, olen istunut ja lohduttanut, sisäisesti nauttinut. Olen katsonut kuinka miehet pettävät vaimojaan ja kuinka vaimot pettävät miehiään, kukaan ei välitä.

Maailma on paha ja epäreilu. Teen työtä epäreiluutta vastaan ja siksi annankin itselleni pisteiksi yksitoista.

Onneksi sitä on itse niin täydellinen elämässään. Ja pah. Joskus joutuu vain palautumaan totuuden kamaralle. Itse kotona pienten salaystävien kanssa, töissä kyllä muttei sielläkään täydellinen. Vielä joskus ihmettelee, ettei ole sosiaalista elämää, ei kai se sosiaalinen oven taakse pökäse. Ainakaan kutsumatta. Mitenköhän sitä ihmismieli aina kuvittelee, että itsellä on paljon varaa moittia muiden tekemisiä. Sitten kun erehtyy vertaamaan omaan tekemiseen ja olemiseen niin karahtaa karille ja kovasti. Ehkä olenkin siis vain pilvissä eläjä, ehkä. Noh, ei niin paha ihminen kuitenkaan. Arki hoituu ja työssä täydellinen. Hah, tein sen taas. Ei mikään täydellinen töissä, vaan erehtyvä ja virheitä tekevä. Onneksi saa pienet virheet anteeksi. Isojakin virheitä elämässä tehneenä, pienet eivät onneksi murehdituta kauaa. Suuremmat virheen sen sijaan... Niihin joutuu joskus palaamaan ja niitä miettimään pitkin elämää.

Täydellinen ihminen, kumppani, työntekijä, auton kuljettaja, eläintenhoitaja, lääkäri, ystävä, rakastaja... Lista on loputon. Kulissia voi aina pitää, itsekseen palata totuuden kamaralle ja murehtia yön pimeinä tunteina. Virheet ovat osa elämää, show must go on.

On tämäkin yhteiskunta. Kaikkien pitäisi osata kaikkea ja tavoitella kaikkea, mutta kuitenkin harvalle annetaan mahdollisuuksia mihinkään. Miettien ihan vaikka seksielämää ja sen rikkauden vaihtelua. Jos nainen on sängyssä kokematon, niin harvaa miestä se haittaa. Useiden mielestä on jopa kiihottava ja suloinen ajatus, ettei naisella ole kokemusta. Ajatteleppa asia toistepäin, jos olet mies eikä sinulla ole kokemusta lakanoiden välistä niin et sinä sitä kyllä helpolla saa. Harvaan naiseen iskee kiihko ajatuksesta `kokematon mies´. Mistä miehet sitten keräävät kokemuksensa, jos heille ei edes anneta tilaisuutta päästä pillun päälle? Ei mistään... Siinä on selitys sille,  että miksi tässä yhteiskunnassa on niin paljon poikuudessa eläviä miehiä. Kortit eivät jakaudu tasaiseesti, toiset maistavat pillua jo teininä, jonka jälkeen sitä piisaa riittämiin asti. Toiset taas... elävät nelivitosiksi tietämättä pillusta tuon taivaallista. No, onneksi on aikuisviihdettä, ja nykyään vielä ilmaista sellaista. Jopa telkkarista voi katsoa yöllä ilmaista pornoa, melko hienoksi menee nämä järjestelyt. Enää ei tarvitse häpeillen käydä hakemassa Jalluja naapuritalon R-kioskilta, kun isotissit tulevat jo elävinä kuvina telkkarista, ilmaiseksi!

Ylläolevia ajatuksia voi verrata myös työelämään. Valmistut hienoon ammattiin ja alat selailemaan vapaita työpaikkoja. Pian huomaat, että jokaiseen työpaikkaan vaaditaan joko 1-3 -vuoden tai 2-5 -vuoden työkokemus. Mistä saada työkokemusta, kun ei pääse töihin sitä kartuttamaan, miten päästä töihin, kun ei ole työkokemusta takana, koska et ole päässyt töihin, koska ei ole työkokemusta. Järjetöntä. Siitä se alkaa, työttömän painajainen. Vuosia kun vierii eteenpäin, niin sinua ei ainakaan oteta töihin, koska olet vain lötväillyt kotona tekemättä töitä, koska et ole saanut töitä. Kaikilla ei ole sukulaisia eikä serkun kissan kaimoja, joiden avulla pääsisi töihin. Valmistumisvuoden jälkeen alkaa alamäki, erakoituminen, alkoholismi ja rappio. Siinä sitä sitten ollaan. Mielisairaalat ja päihdeklinikat täyttyvät. Yhteiskunta kärsii.

Miten saada pillua jos ei ole koskaan saanut pillua, koska ei ole saanut pillua. Kuinka saada työkokemusta, kun ei saa töitä, koska ei ole työkokemusta. Siinäpä meille pohdittavaa.

Se on erikoinen asia, että samalle päivälle osuu kaikki sattumat ja tapahtumat. Perustetaan tämä ajatus vaikka sille, että itse ajattelen ettei elämä ole lahja. Sanonta on vain joidenkin "fiksujen" eli uunojen keksimä, koska heillä täytyy olla jokin v*tun pätevä syy olla olemassa. Tähän maailmaan synnytään ja täällä eletään, piste. Se on niin, että jos itselläni olisi mahdollista puhua syntymättömille, sanoisin heille, ettei tähän maailmaan kannata syntyä. Pysykööt siellä missä ovat tai ovat olematta, anyway. Ainoa lahja elämässä on seksi ja seksuaalisuus (ja ruoka), seksissäkin vaarana synnyttää ei-lahjoja koko maailmalle.Ehkäisy on hieno keksintö, muttei silläkään mitään tee, jos sitä ei käytä. Yhteiskunta romahtaa ei-toivottujen lapsien painosta. Jos et halua lasta niin älä tee seksiä, jos kuitenkin päätät tehdä seksiä, niin käytä ehkäisyä. Jos ehkäisy pettää niin hoida lapsi, itse olet panosi ottanut ja hypännyt riskien junaan. Itse kuulun riskien junaan, enkä todellakaan aio luopua seksistä.


Millanen päivä sulla on huomenna? - No normipäivä.