Onneksi sitä on itse niin täydellinen elämässään. Ja pah. Joskus joutuu vain palautumaan totuuden kamaralle. Itse kotona pienten salaystävien kanssa, töissä kyllä muttei sielläkään täydellinen. Vielä joskus ihmettelee, ettei ole sosiaalista elämää, ei kai se sosiaalinen oven taakse pökäse. Ainakaan kutsumatta. Mitenköhän sitä ihmismieli aina kuvittelee, että itsellä on paljon varaa moittia muiden tekemisiä. Sitten kun erehtyy vertaamaan omaan tekemiseen ja olemiseen niin karahtaa karille ja kovasti. Ehkä olenkin siis vain pilvissä eläjä, ehkä. Noh, ei niin paha ihminen kuitenkaan. Arki hoituu ja työssä täydellinen. Hah, tein sen taas. Ei mikään täydellinen töissä, vaan erehtyvä ja virheitä tekevä. Onneksi saa pienet virheet anteeksi. Isojakin virheitä elämässä tehneenä, pienet eivät onneksi murehdituta kauaa. Suuremmat virheen sen sijaan... Niihin joutuu joskus palaamaan ja niitä miettimään pitkin elämää.

Täydellinen ihminen, kumppani, työntekijä, auton kuljettaja, eläintenhoitaja, lääkäri, ystävä, rakastaja... Lista on loputon. Kulissia voi aina pitää, itsekseen palata totuuden kamaralle ja murehtia yön pimeinä tunteina. Virheet ovat osa elämää, show must go on.